""Maternal Love" consists of a mare and a foal cast in bronze. The realized sculpture differs from Emil Cedercreutz' (1879-1949) original idea which would have portrayed the mare's head upright. In the actual work, her head is turned towards her foal which expresses the mare's maternal instincts towards her young.
Horses were a favourite subject for Cedercreutz and, as seen in "Maternal Love", the artist wanted to represent them realistically and with admiration. General Mannerheim is said to have stated that: "Anyone can sculpt me but only Emil Cedercreutz can sculpt a horse underneath me".
The sculptor Emil Cedercreutz had offered "Maternal Love" to the City of Helsinki in 1927 and was bought by the municipal board. In 1930 the work was erected in a small park at the corner of Unioninkatu and, what was at the time, Puutarhakatu.
The work belongs to the collections of the Helsinki Art Museum."
SOURCE - (
visit link)
"Emil Herman Robert Cedercreutz, born 16 May 1879, died 28 January 1949, was a Finnish Baron, sculptor and silhouette artist best known of his horse sculptures. He was a member of the Cedercreutz family.
Cedercreutz was born in the Köyliönkartano Manor and studied in the Finnish Art Society's Drawing School in Helsinki and later in Brussels 1903–1904, Rome 1904–1905 and in Académie Julian in Paris from 1906 to 1909. He was influenced by the sculptors like Charles van der Stappen, Constantin Meunier ja Auguste Rodin as well as the Tolstoyan movement.
In 1914 Cedercreutz started working in his new atelier by the river Kokemäenjoki in the municipality of Harjavalta. Cedercreutz was also collecting historical artifacts from the countryside of Satakunta province.[1] 1916 he established a museum in Harjavalta, known today as the Emil Cedercreutz Museum, showing collections of Cedercreutz's work, cultural history and temporary art exhibitions."
SOURCE - (
visit link)
Suomi -
"Vuonna 1928 pystytettiin Unioninkadun ja silloisen Puutarhakadun kulmauksessa olevaan puistikkoon tammaa ja varsaa esittävä Äidinrakkaus-veistos. Kuvanveistäjä Emil Cedercreutz (1879-1949) oli tarjonnut veistosta Helsingille 1927 ja kaupunginhallitus osti sen 95 000 markalla. Toteutunut veistos eroaa tarjotusta luonnoksesta. Alunperin tamma seisoi pää pystyssä mutta toteutuneessa versiossa se kääntää turpansa varsaa kohden. Veistos on pronssia.
Hevoset olivat Cedercreutzin suosikkiaihe, ja hän halusi esittää ne todenmukaisesti ja ihaillen niin kuin Äidinrakkaudessakin. Kenraali Mannerheimin kerrotaan sanoneen Cedercreutzin kuvanveistäjälaadusta, että "Kuka tahansa pystyy veistämään minut, mutta vain Emil Cedercreutz pystyy veistämään hevosen alleni."
Teos kuuluu HAM Helsingin taidemuseon kokoelmiin."
LÄHDE - (
visit link)
"Emil Herman Robert Cedercreutz (16. toukokuuta 1879 Köyliö – 28. tammikuuta 1949 Harjavalta) oli suomalainen kuvanveistäjä ja siluettitaiteilija. Hänen kuuluisimmiksi teoksikseen ovat muodostuneet hevosaiheiset veistokset.
Lapsuus ja nuoruus -
Vapaaherra Emil Cedercreutz syntyi vuonna 1879 Köyliönkartanossa, joka oli Cedercreutzin suvun sääntöperintötila. Hänen vanhempansa olivat sääntöperinnönhaltija eli fideikomissaari Axel Fredrik Nikolaus Cedercreutz ja Johanna Lovisa (Louise) Björkenheim (1848–1921) Vuojoen kartanosta Eurajoelta. Emilillä oli kolme isoveljeä, Gustaf, Edvard ja Axel Cedercreutz sekä nuorempi sisar, Karin Emilia. Oppikoulunsa hän kävi Helsingin Nya svenska läroverketissä ja sai ylioppilaslakin vuonna 1897.
Opinnot ja paluu Suomeen -
Emil Cedercreutz oli Suomen ensimmäinen kotimaassa koulutuksensa aloittanut kuvanveistäjä. Koska perhe toivoi Emilistä juristia, hän yrittikin opiskella lakitiedettä noin kolmen vuoden ajan. Veri veti taiteen puoleen ja taidemaalari Albert Edelfeltin suosituksesta Cedercreutz pääsi aloittamaan taideopinnot Suomen Taideakatemian koulun vastaperustetulla kuvanveistolinjalla vuonna 1902. Hänen opettajanaan toimi Viktor Malmberg.
Cedercreutz jatkoi opintojaan Euroopan taidekeskuksissa Brysselissä, Roomassa ja Pariisissa. Taideopinnot ulkomailla muokkasivat sekä Cedercreutzin taiteellista tuotantoa että aatemaailmaa. Hänen oppi-isinään olivat Charles van der Stappen, Constantin Meunier ja Auguste Rodin. Brysselissä vuosina 1903–1904 Cedercreutz tutustui aatesuuntaukseen nimeltä tolstoilaisuus, mikä näkyi myös hänen teemojen valinnoissaan. Brysselin vuosiensa jälkeen Cedercreutz opiskeli valtion stipendillä Roomassa vuosina 1904–1905 sekä myöhemmin vuosina 1906–1909 Pariisin Académie Julianissa.
Suomeen palattuaan Emil Cedercreutz asui aluksi Köyliön Ilmiinjärven rannalla sijainneessa maaseutuateljeessaan nimeltä Ilmilinna. Hän oleskeli paikalla kesäkausina vuosina 1905–1914, jonka jälkeen Cedercreutz muutti uuteen ateljeekotiinsa Harjulaan. Sen hän oli rakennuttanut Harjavaltaan Merstolan kylään. Kaksi vuotta myöhemmin valmistui näyttelytila Maahengen temppeli, josta myöhemmin muodostui nykyinen Emil Cedercreutzin museo.
Työ kuvataiteilijana -
Asuessaan ja työskennellessään Satakunnassa muodostui maakunta-, kotiseutu- ja museotyöstä tärkeä osa hänen elämäänsä. Cedercreutz toimi kiinteässä yhteydessä Satakuntalaiseen osakunnan sekä satakuntalaiseen nuorisoseuraliikkeen kanssa. Hän vaikutti voimakkaasti sekä paikallisesti että valtakunnallisesti kotiseutuaatteen, museotoiminnan ja nuorisoseuratyöhön kehitykseen.
Cedercreutz kuvasi töissään mielellään hevosia; työhevosia, uljaita ratsuja, loppuun ajettuja vetojuhtia ja raisuja varsoja. Hän oli saanut tuntuman maatyöhön kotonaan Köyliönkartanon mailla ja tuloksena olivat merkittävät monumentit Äestäjä Porissa, Kyntäjä Harjavallassa sekä Äidinrakkaus Helsingissä. Töissä hevoset olivat usein yhteiskunnallisten epäkohtien vertauskuvina. Cedercreutz teki myös runsaasti pienoisveistoksia, muotokuvia ja hautamuistomerkkejä.
Kuvanveistäjänä Cedercreutz debytoi Suomen taiteilijain näyttelyssä vuonna 1902. Esillä olivat muun muassa maatyöaiheiset veistokset Äestämässä, Vetohärkä, Maanviljelijä ja Brabantilaisia kuormahevosia, jotka saivat dukaattipalkinnon. Ensimmäisen maineikkaan veistoksensa Työn jälkeen Cedercreutz teki vuonna 1904 Brysselissä. Teosta on pidetty myös yhteiskunnallisena ilmauksena ja se hyväksyttiin Pariisin Salongin näyttelyyn Champs-Élysées'lle. Associé-jäsenyyden Pariisin salonkiin Cedercreutz sai 1907.
Cedercreutz toi Suomen kuvanveistotaiteeseen moderneja virtauksia. Hänen veistotekniikassaan oli uutta veistosten jättäminen luonnosmaisiksi hetken tuokiokuviksi. Cedercreutz muovasi veistoksia savimassasta pintojen ja viivojen vuorovaikutuksen avulla. Cedercreutz onkin yksi Suomen ensimmäisistä impressionistis-realistisen kuvanveistotyylin edustajista. Hän oli myös Suomen Kuvanveistäjäliiton perustajajäseniä ja sen ensimmäinen sihteeri. Kenraali Mannerheimin kerrotaan todenneen Cedercreutzin veistotaidoista, että "Kuka tahansa pystyy veistämään minut, mutta vain Emil Cedercreutz pystyy veistämään hevosen alleni." "
LÄHDE - (
visit link)