"The Pitkäsilta (Swedish: Långa bron, lit.?long bridge) is a bridge in Helsinki, Finland, connecting the districts of Kruununhaka and Siltasaari. It was completed in 1912 by the design of the architect Runar Eklund. Pitkäsilta is one of the best known landmarks of Helsinki. The bridge's name comes from near the end of the 19th century, when the district of Siltasaari was still an island. Two bridges led to the island, and bridge in the spot of the current Pitkäsilta was longer.
History -
The first wooden bridge across the Kaisaniemi Bay was opened 1651, followed by three other wooden ones until the present stone bridge was built in 1910–1912. Pitkäsilta was damaged in the 1918 Finnish Civil War Battle of Helsinki as well as in the air raids of World War II. Some of the marks are still visible.
National symbolism -
The Pitkäsilta connects Helsinki downtown to the once working-class districts of Siltasaari, Kallio and Hakaniemi. Most of the trade union and leftist party headquarters were also located around the northern end of the bridge. For several decades, the Pitkäsilta was considered as a divider and a symbol of the gap between the left and right. In the Finnish political jargon, the compromises between these factions are still sometimes referred as ?crossing the Pitkäsilta? (Finnish: Pitkäsillan ylittäminen)."
SOURCE - (
visit link)
Suomi-
"Pitkäsilta (ruots. Långa bron) on Helsingissä sijaitseva silta, joka ylittää Kaisaniemenlahden yhdistäen Kruununhaan ja Hakaniemen. Sillalta etelään johtaa Unioninkatu ja pohjoiseen Siltasaarenkatu. Nykyinen kivirakenteinen silta valmistui vuonna 1912 ja se on järjestyksessään viides paikalle rakennettu silta. Pitkäsillan nimi juontaa aikaan ennen 1800-luvun loppua, jolloin nykyisen Siltasaaren alue vielä oli saari. Tuolloin saareen johti kaksi siltaa, joista nykyisen Pitkäsillan kohdalla kulkenut oli pidempi.
Historia -
Puiset sillat
Maantie Helsingistä Hämeeseen ja Itä-Uudellemaalle alkoi 1640-luvulla nykyisen Senaatintorin tienoilta. Pitkäsilta oli kaupungin rajalla: Helsingin pohjoinen eli Hämeen tulli oli Pitkänsillan eteläpuolella. Ensimmäinen Kaisaniemenlahden ylittävä silta valmistui vuonna 1651. Tuolloin nykyisen Siltasaaren alue muodostui kolmesta saaresta, joista silta rakennettiin kulkevaksi Isoon Hiirisaareen. Pohjoisempana kulkevalle Hämeentielle johti lyhyempi Pikkusilta (eli Sipoonsilta) nykyisen Hakaniementorin poikki kulkeneen salmen yli, kunnes salmi 1890-luvulla täytettiin.
Perääntyvät Ruotsin armeijan joukot polttivat puisen Pitkänsillan kahdesti: isonvihan aikana Helsingin taistelun yhteydessä vuonna 1713 ja pikkuvihan aikana vuonna 1742; silta rakennettiin molemmilla kerroilla uudelleen. Venäjän vallan aikana siltaa korjattiin useita kertoja, kunnes se uusittiin vuonna 1832. Uusi silta linjattiin nykyiselle paikalleen Unioninkadun jatkeeksi ja samalla saaret nimettiin Siltasaariksi. Tämän järjestyksessä kolmannen Pitkänsillan rakentamisen myötä Hämeen tulli siirrettiin sillan pohjoispuolelle.
Yhdeksän metriä leveää puusiltaa korjattiin vuonna 1890 leventämällä se 10,6-metriseksi. Liikennemäärä sillalla oli kasvanut asutuksen levittyä 1870-luvulta lähtien Kallioon ja Sörnäisiin ja puisen sillan korjaukset häiritsivät pahasti liikennettä. Kaupunki aloitti uuden kestävämmän sillan suunnittelun vuonna 1899. Siltahanke oli kaikkinensa monipolvinen ja keskuttelutti sekä tavallisia kaupunkilaisia että sillanrakennuksen ammattilaisia. Pohdintaa aiheuttivat sillan mitat eli sen pituus, leveys, jänneväli ja alituskorkeus. Rakennusmateriaalivaihtoehdot olivat puu, kivi, teräs ja betoni; myös sillan arkkitehtuuri puhutti. Maineikkaat ulkomaiset urakoitsijat tarjosivat sillan rakennusta sekä betonista että teräksestä. Myös suomalaiset eturivin suunnittelijat tekivät ehdotuksia: vuonna 1901 kaupunki sai arkkitehti Bertel Jungin ja insinööri Gunnar Lindqvistin ehdotuksen graniittisesta kolminivelholvisillasta, jossa olisi ollut 50 metrin jänneväli. Sillan molempiin päihin oli suunniteltu rakennettavaksi näyttävät portaalit kansallisromantteen tyyliin. Kaupunki päätyi vuonna 1901 rakentamaan sittenkin vielä puusillan, joka valmistui seuraavana vuonna. Tätä neljättä puusiltaa jouduttiin korjaamaan alituiseen ja sillan uusiminen tuli esille jo vuonna 1907.
Kivisilta
Uuden sillan rakentamiseksi perustettu komitea suositti graniittisiltaa, teräsbetonisiltojen kylmän- ja kosteudenkestokykyä vielä epäiltiin. Graniittisillasta teetettiin kolme vaihtoehtoista suunnitelmaa. Valituksi tuli vaihtoehto, jossa sillan leveys on 22 metriä ja sillassa on kolme vapaalta aukoltaan 16-metristä holvia. Sillan kustannusarvio oli 790 000 markkaa.
Pitkänsillan liikennemääriä tutkitiin vuoden 1910 tammikuussa: päivittäin sillan ylitti 1 800 – 2 000 hevoskuormaa ja 27 000 – 29 000 jalankulkijaa. Suunnittelussa oli päämääränä saada silta sopimaan hyvin ympäristöönsä ja siitä tehtiin olemukseltaan linjakkaan yksinkertainen. Ainoat koriste-elementit ovat sillan kaksitoista jykevää ukkopylvästä, joiden kiviin on hakattu Helsingin kaupungin vaakunat. Vaakuna on myös pienissä pystykivissä sillan kaiteessa.
Silta on suunniteltu kaupungin rakennuskonttorissa. Rakennustyö aloitettiin vuonna 1910 tekemällä väliaikainen silta rakennustyön ajan kulkuväyläksi. Varsinainen uuden sillan rakennustyö alkoi vuonna 1911, ja se valmistui seuraavana vuonna ja avattiin liikenteelle marras–joulukuun vaihteessa 1912. Sillan suunnitteli arkkitehti Runar Eklund. Pitkänsillan kivet louhittiin nykyisen Länsisataman alueella sijainneelta Saukon saarelta. Silta tuli maksamaan suunniteltua enemmän, 910 000 markkaa.
Sillan maa- ja välituet on perustettu kallion varaan teräsbetonisin anturoin. Sillan molemmissa päissä olevat kaarevat siipimuurit perustettiin aikoinaan hirsiarinan ja puupaalujen varaan. Muutoin silta on kestänyt ryhdissään, mutta siipimuurien puuperustukset lahosivat ja muurit painuivat. Siipimuurien perustus korjattiin teräksisillä porapaaluilla tuetuilla teräsbetonilaatoilla. Pitkäsilta on kestänyt hyvin myös kaksi sotaa, mutta sen rakenteissa on edelleen nähtävissä jälkiä, jotka ovat peräisin sisällissodan aikaisesta Helsingin taistelusta ja jatkosodan ilmapommituksista.
Kansallinen symboliikka -
Nykyinen Pitkäsilta erotti valmistuessaan Helsingin kantakaupungin Siltasaaresta, Hakaniemestä ja Kallion työläiskaupunginosasta, joissa myös suomalaisen työväenliikkeen johtavien järjestöjen päämajat sijaitsivat. Tämän vuoksi sitä pidettiin pitkään symbolisena rajana porvarien ja työläisten välillä. Lisäksi poliittiseen kielenkäyttöön on vakiintunut termi ”Pitkänsillan ylittämisestä”, jolla viitataan oikeisto–vasemmisto-rajan ylittäviin kompromisseihin."
LÄHDE - (
visit link)